Euthyfronin dilemma Raamatun valossa

Ask.fm:ssä pyydettiin minua perehtymään Euhtyfronin dilemmaan ja nyt olen sen tehnyt. Luin itse Euthyfronin tekstin, joka löytyy Platonin teosten ensimmäisestä kirjasta, jossa kuvataan Sokrateen ja Euthyfronin välistä keskustelua. Itse keskustelussa Sokrates pyrkii löytämään hurskauden määritelmän tai ehkä tarkemmin pyrkii lopulta osoittamaan Euthyfronille hänen tietämättömyytensä. Minusta tuntuu, että tämä päämäärä lienee ollut lopulta Sokrateen perusteemana keskustelussa kuin keskustelussa (toki en ole kaikkia hänen keskusteluiksi kirjattuja asioita lukenut). Wikipediassa Eutyfronin dilemma määritellään alla kuvatun laisesti, joka aletaan käsittelemään.

Euthyfronin dilemma on Platonin dialogissa Euthyfron ilmenevä moraalia käsittelevä pulma, jonka mukaan se on myös nimetty. Dialogissa Platonin päähahmo Sokrates esittää kysymyksen:

»Päättävätkö jumalat, mikä on hyvää, koska se on hyvää, vai onko jokin hyvää siksi että jumalat päättävät niin?» [jatkossa Sokrateksen kysymys]

Jos ensiksi mainittu mielipide on oikein, se osoittaa, että hyvä on riippumaton jumalista. Jos jälkimmäinen pitää paikkaansa, on hyvän käsite teennäinen.                                                     http://fi.wikipedia.org/wiki/Euthyfronin_dilemma

Alkutekstissä  hyvyyden sijaan puhutaan hurskaudesta. Olen lukenut, että tämä lause olisi keskusteluttanut uskontofilosofeja koko 1900 luvun ajan, joten kyse ei siis näyttäisi olevan jostain sivujuonteesta vaan keskeisestä kysymyksestä ainakin joillekin ihmisistä. Euthyfronin dialogissa Sokrates oli juuri saanut syytteen jumalattomuudesta ja pyrki saamaan Euthyfronilta ymmärrystä hurskaudesta, jotta olisi voinut vastata syytteisiin. Euthyfronin keskeinen määritelmä hurskaudesta on: "Kyllä minä väittäisin, että kaikki se mitä jumalat rakastavat on hurskasta ja tämän vastakohtana, jota kaikki jumalat vihaavat on jumalatonta." Tämä ei vakuuta Sokratesta varsinkin kun jumalat ovat keskenään ristiiiraisia ja riitaisia. Sekä Sokrateen että Euthyfronin jumalat ovat antiikin Kreikan jumalia. Lopulta dialogi päättyy siihen ettei asiasta saatu selvää.

Jumaluudet?

Minä näen tämän asian näin:

Dialogista käy ilmi se, että antiikin Kreikan jumaltaruston perusteella ei Sokrates päässyt selvyyteen siitä mikä on oikein ja mikä väärin. Tämä on tietysti selvää, koska kreikan "jumalat" eivät tietysti pääse itsekään siitä selvyyteen. Miksi? Siksi etteivät he oikeita jumalia olekaan, vaan joitakuita ihmistä vahvempia olentoja, mutta eivät henkilöitä, jotka voisivat määrätä sen mikä on oikein. Jumaltarustojen jumalat eivät itsekään päässeet yksimielisyyteen hyvyydestä, saati sitten ihmiset heidän monipolvisten ja ristiriitaisten mielipiteidensä pohjalta.

Jotta siis kysymys olisi relevantti, on löydettävä ensin Jumala, joka ei ole ristiriidassa itsensä kanssa. Antiikin jumaltarusto ei edusta sellaista. Raamatun Jumala taas edustaa sellaista. Raamatun Jumala on yksi ja on samaa mieltä asioista.

Ps.33:11 Mutta Herran päätökset pysyvät iäti, hänen ajatuksensa polvesta polveen.

Raamatun Jumala on päättänyt mikä on hyvää ja on esittänyt sen mm. 10 käskyssä ja rakkauden kaksoiskäskyssä. Yksinkertaistan ja ehkä laajennankin Sokrateksen kysymystä kysymyksen muotoon: "Miksi Jumala on päättänyt jonkun asian olevan hyvää?" Miksi Jumala voisi päättää jonkun asian olevan hyvää? Tietty tämä on mielenkiintoinen kysymys.

Miksi Jumala voi päättää jonkun asian olevan hyvää?

Mopon valmistaja kirjoittaa mopon käyttöohjeen. Jos et noudata sitä, mopo menee rikki. Mopon käytön hyvyyden määrittää sen käyttöohje. Käyttöohjeen taas oli valmistanut se, kuka suunnitteli mopon. Miksi mopon suunnittelija kirjoitti käyttöohjeeseen ne ohjeet mitkä kirjoitti? Siksi, että nämä ovat hyviä mopolle. Mopo pysyy kunnossa kun käyttöohjeita noudatetaan. Toki mopon käyttöohjeet olisi voinut joku muukin kirjoittaa, mutta joku muu ei olisi välttämättä siihen kykenevä jos ei tunne täysin mopon suunnittelua.

Sama pätee ihmisenkin kohdalla: Se kuka suunnitteli ihmisen voi määritellä ihmisen käyttöohjeet. Hän tietää miten ihmistä tulee käyttää. Hän tietää mikä on ihmiselle hyväksi. Se mikä on ihmiselle hyväksi ja miten ihmisen tulisi elää, on siis siinä määrin riippumaton Jumalasta kuin ihmisen "käyttöohjeet" sen määrittävät. Toki näin. Joku muukin voisi kirjoittaa sen, mikä on ihmiselle hyvää, miten ihmisen tulisi elää, kuin Jumala, jos ao kirjoittaja tuntisi ihmisen suunnittelun täysin. Mutta sellaista tahoa ei helpolla lyödy. Ihminen itse ei osaa valmistaa itselleen pikkusormen kynttäkään ja on vasta alkutaipaliella solun ja DNA koodin selvittämisessä, saati sielun ja ikuisuuden ymmärtämisessä.

Jumala taas suunnitteli ihmisen ja tietää mitä ihminen pitää sisällään. Hän voi kertoa miten ihmistä tulee "käyttää". Tässä mielessä hyvyys ei voi olla riippumaton asia. Toki teoriassa jos jokin taho tuntisi ihmisen, voisi hänkin kirjoittaa ihmisen käyttöohjeet. Mutta tämä on teoriaa, koska on jo osoitettu,e ttä ihmisen perimmäinen olemus on monimutkainen ja monipolvinen emmekä edes tiedä miten paljon olemme todella saaneet selville. Lisäksi Jumala on luonut ihmisen yhteyteensä niin, että ihminen tarvitsee Jumalaa jatkuvasti. Tämä ihmisen olemuksen osa sitoo ihmisen niin, että ihmisen hyvä elämä ilman Jumalaa on mahdoton.

Jeesus sanoo Joh.15:6 Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi. [

Johtopäätös

Hyvyys ihmisen näkökulmasta ei voi olla riippumaton Jumalasta, vaikka Jumala onkin määrittänyt hyvyyden sen vuoksi mikä on hyvää ihmiselle ja kaikelle. Sokrateen kysymyksen lähtökohdat osoittautuivat puutteellisiksi ja siksi logiikka johtopäätöksiin heikoksi. Ajattelen, että Sokrateen kysymys on ihan oikeutettu, mutta johtopäätös tässä blokauksessa esitetyistä syistä väärä.