Teistisen evoluution ongelmia osa 2 - Arviota Eero Junkaalan kirjasta "Alussa Jumala loi..."

Otan esiin Eero Junkkaalan kirjan "Alussa Jumala loi...". Otsikon alla lukee "Luomisusko ja tieteellinen maailmankuva". Haluan arvioida kirjaa, koska siihen on viitattu useammassa paikassa ja tekijän mukaan tämä kirja pyrkii olemaan "puheenvuoro teistisen evoluution puolesta" (takakansi).

Käsittelin sitä, että miksi teistinen evoluutio ei ole totta Raamatullisesta näkökulmasta aikaisemmassa blokauksessa. Yhteenvetona: Teistinen evoluutio ei ole totta siksi, että se sotii A) sekä Raamatun totuutta (Jumalan ilmoitusta) ja B) todellisuutta vastaan. A kohta on helpommin analysoitavissa Raamattua lukemalla ja B kohta vaatii enemmän luonnontieteellistä ymmärrystä ja tutkimista sillä saralla.

Junkkaala käsittelee kirjan ensimmäisessä luvussa "Luominen ja Raamattu" Raamatun luomiskertomusta, vedenpaisumusta, mutta myös muita lumiskertomuksia sekä babylonialaisten vedenpaisumusmyyttiä (Gilgamesh-eepos). Junkkaala sanoo hienosti Raamatun luomiskertomuksesta: "Pyhä Henki on ilmoittanut asiat juuri tälla tavalla ja siksi ne on otettava juuri sellaisina kuin ne ovat" (s.20). Aivan loistavaa, pysytään tässä hienossa Junkkaalan tokaisussa. Mutta, mutta kun luen tekstiä eteenpäin, alan epäröidä, että tunnustaako Junkkaalan teksti sen mitä hän itse juuri sanoi...

Arvioni ei ole tietysti laaja ja varsinkin sen vuoksi, että jo ensimmäisestä luvust aoli niin paljon kommentoitavaa, että koko tämä blokaus keskittyy vain kirjan ensimmäiseen lukuun: luomiseen sekä hiukan käsitellään myös vedenpaisumusta. Alla "virheluettelo", jota olen pyrkinyt hiukan availemaan. "Virheluettelo" siksi, että olen edes jotenkin pystynyt arvioimaan tekstiä. Kolmannessa kohdassa on sitten mielestäni kaikkein vakavimmat ongelmat, jotka koskevat nimenomaan teistisen evoluution hyväksymisestä johtuvaa Raamatun tulkintaa.

Ensimmäinen ongelma
Jotta teistisen evoluutio saataisiin yhteen Raamatun kanssa, vaaditaan Raamatussa olevien termien uudelleenmäärittelyä. Tämän työn Junkkaala aloittaa heti ensimmäisessä luvussa. Sanalle "päivä" tarvitaan pidempi määrittely kuin vain yksi päivä. Junkkaala väittää, että 1.Moos.2:4b päivä sana "jom" (Hebreaksi) tarkoittaisi jo toista asiaa kuin yksi päivä. Päivä on normaalisti vuorokauden päiväaika.

1.Moos.2:4 Tämä on kertomus taivaan ja maan synnystä, kun ne luotiin. Siihen aikaan kun Herra Jumala teki maan ja taivaan,

Tämä kohta on käännetty R38 ja R92 käännöksissä tosiaankin sanoilla "siihen aikaan" ja Bibliassakin "sillä ajalla". Kuitenkin kun jatketaan tekstiä eteenpäin, niinkuin hyvässä Raamatun lukutavassa on syytä tehdä, huomaamme, että tekstin mukaan kuitenkin mieluummin viitataan siihen yhteen päivään, jona Jumala oli luonut maan ja taivaan. Päivään, joka edlsi niitä päiviä, jolloin loppu luomistyö saatiin päätökseen.

1.Moos.2:5  ei ollut vielä yhtään kedon pensasta maan päällä, eikä vielä kasvanut mitään ruohoa kedolla, koska Herra Jumala ei vielä ollut antanut sataa maan päälle eikä ollut ihmistä maata viljelemässä,

King James versio kääntää kyseisen kohdan mielestäni oikein. Siinä päivä on käännetty päiväksi, eikä lähdetty etsimään jotain toista tulkintaa.

1.Moos.2:4 These are the generations of the heavens and of the earth when they were created, in the day that the LORD God made the earth and the heavens,

Päivä sanaa, jom, on käännetty myös aikakautena (kts. enemmän יום , yowm yome) kuten päivä sanaa voidaan harvoin käyttää myös suomenkielessäkin. Tämä on kuitenkin enemmän poikkeustapaus ja vaatii kontekstin, johon se sopii. Se, että päivä sanaa käytetään joskus harvoin aikakausista, ei tarkoita sitä, että sitä tarkoitusta voisi tunkea sellaisiin paikkoihin, johon se kontekstin mukaan ei sovellu. 1.Moos 1-2 luomiskertomus kiinnitetään selvästi useissa kohdin kronologiseen tapahtumaan, jossa päivä on yksi konkreettinen yhden vuorokauden osa. Esim. luomiskertomuksessa käytetään aamu ja ilta (ehtoo) määrittelyä sekä kerrotaan monentenako päivänä mikin tapahtui. Tämä vahvistaa sen, että halutaan kertoa kronologisesta tapahtumasta ja kertoa kauanko meidän ymmärtämää aikaa siinä meni.

Päivä termin uudelleenmäärittely on vain yksi systemaattinen uudelleenmäärittely, jota testisen evoluution hyväksyminen edellyttää. Junkkaala jatkaa tätä kirjan lävitse taitavan kirjoittajan (lue vaarallisen) tavoin, jossa hyväksyttäviä kohtia seuraa, jokin arveluttava, jonka lukijan tulisi viisaan Raamatun lukijan tavoin itse tutkia. Arvelen kuitenkin, että nämä tutkimukset jäänevät monen nykylukijan osalta tekemättä.

Toinen ongelma
Teistinen evoluutio ja evoluutio tarvitsevat pitkiä ajanjaksoja, jotta se voitaisiin esitellä ihmisille edes jotenkin uskottavana. Tämän vuoksi luomiskertomuksen päivät pitäisi saada viittaamaan pitkiä ajanjaksoja. Perusteena sille, että päivä ei voi tarkoittaa 24h päivää, Junkkaala nostaa mm. Augustinuksen, joka oli sitä mieltä ettei voi, koska aurinko luotiin vasta neljäntenä päivänä. Tämä on hyvin yleinen peruste. Mutta kyseessä on vain ongelma, jota ihminen ei ole ymmärtänyt. Se, että on jokin ongelma, jota ei ymmärrä, ei tulisi olla Raamatun kääntämistä tai tulkintaa ohjaava tekijä. Vaikka ei ymmärtäisikään, että miten aurinko luotiin vasta kolmantena päivänä, olisi Jumalan sanaa silti uskottava. "Ok, en ymmärrä tätä, mutta uskon,koska Jumalan sana niin sanoo". Toiseksi ko ongelmaan voi löytyä vastaus myöhemmin. Ymmärrys voi lisääntyä, kuten kohta lisääntyy tämän ongelman osalta.

Miten aurinko sitten voitiin luoda vasta kolmantena päivänä, vaikka oli jo kulunut kaksi päivää? Lähdetään ratkomaan tätä kysymystä siten, että mietitään millä perusteella päivää mitataan? Mitataanko sitä sillä, että missä aurinko kulkee? Ei. Sitä mitataan ajan kulumisella. Vuorokaudessa on 24 tuntia. Ajan kulumista taas mitataan esim. atomikellolla eli atomien resonanssitaajuuksien avulla. Auringolla ei ole mitään tekemistä 24 h vuorokauden mittaamisen kanssa. 24 h vuorokausi on aivan yhtä pitkä oli aurinkoa olemassa tai ei. Auringon luominen kolmantena päivänä ei anna perusteita kirjaimellisen tulkinnan hylkäämiseen luomispäivien tai muutenkaan luomiskertomuksen osalta. Ratkaisematon ongelma ei saa ohjata Raamatun tulkintaa, koska ihminen on älyltään vajavainen. 

Ensimmäinen ongelma oli termien uudelleenmäärittely. Toinen ongelma Junkkaalan kirjasta on: Ongelma tai ymmärtämättömyys suuntaa Raamatun tulkintaa. Raamatun tulkinta suunnataan kohti ihmisen kokoista jumalaa ja laimennetaan se ihmisen omalle älylliselle tasolle. Meidän ei tarvitse ymmärtää kaikkea äärettömästä Jumalasta, mutta meidän tulee uskoa Jumalan sana, koska ihmisen äly ja loputtomatkaan tutkimukset eivät vedä sille vertoja.

Kolmas ongelma
Junkkaala esittää, että Raamatun kirjoittivat kirjoittivat vain aikansa lapsille: "kirjoittaja...kirjoittaa oman aikansa maailmalle" (s.26). Mutta eikö tämä ole varsin kapea näkökulma. Eikö Raamattu itse kerro, että kirjoitukset ovat lähtöisin Pyhästä Hengestä ja ovat hyödyllisiä kaikille. miten? Koska Pyhä Henki toki tietää tulevatkin sukupolvet ja mitkä sanat ovat heille hyödyllisiä ja myös paikkaansapitäviä.

1.Piet.1.21  Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet.

Ajatus, että kirjoitukset ovat kirjoitettu aikansa lapsille, johtaa ongelmalliseen ajatukseen siitä, että tulisi tuntea aktiikin ajan ihmiset ja heidän maailmansa ennekuin voi todella ymmärtää mitä on kirjoitettu. Toisaalta pitäisi tuntea maailma jo ennen antiikkia luomiseen saakka jos tällainen ajatus pitäisi paikkansa. Tämä ei ole mahdollista. Voimme toki tuntea jotakin antiikin ihmisen elämästä ja ajoista ennen sitä, mutta se ei ole lainkaan 100% varmaa. Jäisimme oletusten ja mielipiteiden varaan.

Ainoa vaihtoehto on, että Jumala on tarkoittanut sanansa kaikille ihmisille ja että se on mahdollista jokaisen ymmärtää eli missä tahansa aikakaudesta ja paikasta riippumatta. Toki Raamatun ajan ja Raamatun tekstien tutkimus on tarpeellista eikä haitallista kun sille ei anneta suurempaa asemaa kuin, että se on ihmisen ajatuksia asioista.

Ajattelumalli, että teksti on kirjoitettu antiikin ajan ihmisille, johtaa esim. seuraavassa mielestäni väärään päätelmään. Junkkaala kirjoittaa "Toisena päivänä taivaaksi luotu kaareva kansi on myös aiheuttanut Raamatun lukijoille päänvaivaa, sillä se selvästi ristiriidassa nykyisen maailmankuvamme kanssa."  (s.32) Junkkaala pääsee pälkähästä kun sanoo, että ei hätää, vaikka tämä ei ole totta, sillä silloin ei ymmärretty asioita paremmin, koska silloinhan kirjoitettiin aikansa ihmisille. Tämä ei kuitenkaan riitä sille, joka jää miettimään, että jos kyseessä on Jumalan sanaa joka olisi tarkoitettu kaikille, niin miksi Jumala ei olisi kirjoituttanut tässkin asiassa täsmälleen totta? Aivan oikein. Jumalan sanan tulee olla totta alusta loppuun ollakseen uskottava.

Kaartuva kansi? Junkkaala ilmeisesti viittaa jakeen 1.Moos.1:6, jossa R92 puhuu kaartuvasta kannesta, R38 taas puhuu taivaanvahvuudesta ja KJV "firmament"sta. Miksei asia voisi olla juuri noin, mitä ensimmäisenä taivaanvahvuudesta tai kenties kaartuvasta kannestakin tulee mieleen? Osa vesistä jäi meriin ja järviin, osa oli kaartuvasta maapallon päällä pilvikerroksena. Kaartuva kansi vettä, josta aurinko näkyi lävitse. Ei tuota ymmärtämysongelmia minulle. Voisiko olla mahdollista, että kaartuvalla kannella olisi tarkoitettu maailmankaikkeuden kaartuvaa ulkopintaa? Ehkä jossain tapauksessa, mutta ei liene tässä, koska "kannen ulkopuolelle" jäi vettä. Voihan joku vielä löytää tähän vielä paremman selitysmallin, mutta nämäkin ovat tässä vaiheessa minulle kaiken sen tieteellisen ymmärryksen pohjalta täysin ymmärrettävä mitä minulla on. Se, että selitetään joku asia niin, että se on vain kirjoitettu aikansa tietämättömille, ei vakuuta minua ja turhentaa mielestäni Jumalan sanan arvovaltaa turhaan.

Samalla ajatus aktiikin maailmalle kirjoitetuista teksteistä sisältää myös sen ongelman, että luomiskertomus oli kuitenkin kaikille ihmiselle annettu. Entä antiikin aikaa edeltävät ihmiset? Miksi juuri vain antiikin ajan ihmisille? Tähän sisältyy se ongelma, että miksei Adam kertonut tätä lapsilleen samoilla sanoilla? Kerran kyseeessä on Jumalan ilmotus meille, ihmettelisin jos Adam olisi kertonut luomiskertomuksen jotenkin eri tavalla lapsilleen kuin miten me nyt saamme lukea.

Neljäs ongelma
Kirjaa lukiessa tulee mielikuva siitä, että Raamattu pyritään väkivalloin sovittamaan nykyaikaiseen tieteelliseen maailmankuvaan, eikä lueta Raamattua ja mietitä mitä se sanoo ilman ennakko-oletuksia. Eikö Jumalalla ole meille tosiaan mitään sanottavaa luomisesta ja maailman ensihetkistä? Hän oli kuitenkin paikalla ja me olemme Hänen ideansa, ei päinvastoin. Tällainen Raamatun tulkinta-asenne halventaa Raamatun asemaa Jumalan sanana.

Tästä esimerkki "Kun psalmia 104 lukee nykyaikaisen tieteellisen maailmankuvan silmälasien läpi, sen runollinen kuva paljastaa piirteitä, jotka sopisivat täysin tietoomme maan varhaishetkistä" (s.47) Tässä Eero toteaa ikäänkuin, että kas, onhan Jumalasta johonkin, kun osannut kirjoituttaa tuon kohdan oikein. Mehän toki jo "tiesimme" tämänkin. Kun nykyaikainen ihminen tekee laskelmia ainesosien koostumuksista maapallolla, ajattelemme voivamme "laskea" takasinpäin mitä silloin joskus tapahtui. Mielestäni viisaampi lähtökohta on kysyä Häneltä, joka oli tapahtumien aikaan paikalla ja teki kaiken.

Esim. jos samalla menetelmällä katsottaisiin nykyaikaista autoa ja pyrittäisiin laskemaan kauanko on kestänyt, että meteriaalit ovat kerääntyneet maaperästä itsestään kokoon muodostaakseen auton rungon, moottorin, istuintilat, lasit ja kaiken, voisi päästä aika pitkiin ajanjaksoihin siitä milloin ja miten auto syntyi. Toinen vaihtoehto olisi soittaa auton suunnittelijalle ja rakentajalla ja kysyä häneltä. Näissä kahdessa eri arviointitavassa päädytään eri tuloksiin. Sekin, että kumpi on oikea lopputulos on selvä.

Teistisen evoluution hyväksyminen johtaa suoraan sanottuna erikoisiin ajatuksiin ja vähintään arveluttavaan Raamatun luentaan

Seuraavaksi luettelen esimerkkejä ja lyhyitä huomioita siitä millaisiin ajatuksiin teistisen evoluution hyväksyminen johtaa:

• s.32 "Luomiskertomuksen kolmantena päivänä Jumala ei luonut mitään."
  Huomio: Aika erikoinen väite jos ajatellaan, että Jumala olisi jättänyt yhden luomispäivän käyttämättä!!?? Raamattu puhuu kuitenkin vaikka minkä luomisesta kolmantena päivänä mm. "Kasvakoon maa vihantaa, ruohoja, jotka tekevät siementä, ja hedelmäpuita, jotka lajiensa mukaan kantavat maan päällä hedelmää, jossa niiden siemen on". Ja tapahtui niin:" 1.Moos.1:11 Tästä tulee kuva, että kolmannen päivän luomistyö tuli loppuunsaatetuksi niinkuin tulikin. Kasvimaailma oli tullut valmiiksi.
  
• s.32 Neljännestä päivästä: "Jälleen on selvää, että tätä luomisaktia ei voida sovittaa tieteelliseen maailmankuvaan."
  Huomio: Miten niin ei voida? Neljäntenä päivänä Jumala loi auringon, kuut ja tähdet. Voimme havaita, että ne ovat olemassa ja suurempi valo (aurinko) hallitsee päivää ja pienempi yötä. Ei tässä tieteen kannalta ole mitään ristiriitaa, että tällaiset taivaankappaleet kuin aurinko, kuu ja tähdet ovat olemassa ja toimivat kuten Raamatussa on kerrottu. Mutta jos halutaan väkisellä uskoa teistiseen evoluutioon ja ajatella, että luomispäivät kuvaavat miljoonia vuosia, niin se ei todellakaan toimi. Maapallo ei ole ollut olemassa miljoonia vuosia ennen aurinkoa, kutta ja tähtiä. Jo pelkästään tällä Raamattu kumoaa teistisen evoluution mahdollisuuden.
  
• s.34 Väite: Seitsemäs päivä on edelleen menossa.
  Huomio: Tätä ei itse tekstistä voi perustella ja ajtus, että sapatti olisi edelleen meneillään joka päivä on varsin outo? Toki jos asiaa voisi jotenkin perustella, mutta se, ettei päivän saapumista iltaan mainittu, ei riitä, koska mikään ei pakota ketään mainitsemasta jokaista iltaa. Mutta tällaiseenkin ajatukseen voi sotkeutua, jos ei anna päivän olla yksi normaali vuorokauden osa: päivä.
  
• s.41 "Nyt Luoja havaitsee yhden puutteen omassa luomistyössään...Hänelle (miehelle) oli luotava sopiva kumppani. Eläimiä kokeiltiin tähän tarkoitukseen, mutta ne eivät tuntuneet sopivilta. Ne olivat ikäänkuin harjoituskappaleita ennen sopivan ratkaisun löytymistä. Lopuksi Jumala luo naisen."
  Huomio: Nyt on jo hurjaa tekstiä! Eläimet harjoituskappaleita naisen luomisen prosessissa? Nyt on jo hurjia väitteitä! Kyllä Jumala tietää naisen ennen Hänen luomistaan täydellisesti. Siinä ei tarvita harjoituskappaleita, varsinkaan eläimiä. Nainenkin on Jumalan kuva ja tottapa Jumala tietää miltä Hän itse näyttää. Ei siinä tarvita mitään harjoituskappaleita. Hurja väite, jonka jälkeen en voi ajatella muuta kuin, että teistinen evoluutio on vaarallinen idea, joka johtaa hurjiin Raamatun tulkintoihin. Eikä tämä jää valitettavasti laisinkaan tähän.
  
• s.41 "Vaimon luominen ilmaistaa runollisin kuvin, joten sitä ei pidä ajatella kliinisenä toimenpiteenä."
  Huomio: Miksi ei pitäisi ajatella, että Jumala todella loi Eevan Adamin kylkiluusta? Mikä on ongelma? Kylkiluussa on juuri luodun ihmisen täydellinen DNA ja helppoakos siitä on lähteä liikkeelle verrattuna pelkästä tomusta? Tieteellisesti paljon helpompi lähtökohta kuin tomu. Jos ei haluaisi meidän ajattelevan näin, niin miksi näin on sitten kirjoitettu? Kyllä vain voi ajatella, että uskoo sen minkä lukee, kun Raamatusta on kysymys.
  
• s.36 "kuolema tässä ei tarkoita fyysistä kuolemaa, vaan hengellistä kuolemaa".
  Huomio: On erittäin merkityksellistä, jos kuolema ei ollutkaan fyysinen kuolema, vaan pelkästään hengellinen. Tässä tarkoitetaan sitä, että kun Jumala kieltää syömästä puusta sanoen " hyvän-ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman" (1.Moos.2:17), niin Jumala ei olisikaan tarkoittanut kehon kuolemaa, vaan hengellistä kuolemaa. Tällaisessa tulkinnassa alkavat kalskahtamaan samat sävelet mitä Jehovan todistajain Raamatun tulkinnassa. Entäpä jos kyse ei ollutkaan hengellisestäkään kuolemasta, vaan jostakin transkendettisestä kuolemisesta? Näitähän voi lisäillä kuka haluaa miten paljon vaan, eikö niin? Kyllä vain on ajateltava, että Jumala puhuu ihan ymmärrettävää kieltä eikä Raamatun alkuluvut anna mitään syytä ajatella, että fyysinen kuolema olisi ollut olemassa ennen syntiinlankeemusta. Päinvastoin se on konkreettinen tapahtuma, joka antaa ymmärrystä siitä mitä kuolema on ja millä käytännössä kuolema tarkoittaa kaikilla tasoilla: Fyysinen, hengellinen ja kaikki. Jos ajatellaan, että kuolema oli olemassa ennen syntiinlankeemusta, Raamatun sanoma muuttuu monilta kohdin. Alla vain muutama kohta, joka pitää tulkita toisin jos ajatellaan, että kuolema koski vain hengellistä osaa ihmisessä
  
• Room. 5:12 "Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet "

• 1. Kor. 15:21 "Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta." Jos tässä kohtaa puhutaan hengellisestä kuolemasta, niin samaan yhteyteen sitten ylösnousemuksesta hengellisenä taphtumana. Kuitenkin kun Raamattua tutkitaan muutoin, niin havaitaan, että ylösnousemus nimenomaan fyysisenä tapahtumana on olennainen osa kokonaisuutta. Jeesus nousi ylös fyysisesti, ei vain hengellisesti. Pelkkä hengellinen kuolema, hengellinen ylösnousemus ei anna riittävää vakuutusta ihmisille, vaan Jeesuskin halusi erityisesti osoittaa opetuslapsille, että Hän on noussut fyysisesti ylös, eikä ole mikkään aave tahi pelkkä henki. 

• s.46 "Ps 104 nuoret leijonat karjuvat ja nekin pyytävät ruokansa Jumalalta...vaikka ensimmäisessä (?) luomiskertomuksessa ei kerrotakaan erikseen kerrota eläinten syöneen toisiaan, niin ei ole mitään erityisiä perusteita niiden olleen kasvissyöjiä ennen syntiinlankeemusta"
  Huomio: Ei muita perusteita, paitsi mitä nyt Raamatun sana. Kun Jumala oli luonut eläinkunnan Hän totesi: "Ja Jumala näki, että se oli hyvä." (1.Moos.1:25) Siis se oli hyvä, että Hänen luomansa eläimet söivät toisensa, jos toinen ei ollut varuillaan? Hyvä Jumala loi ensin sekä eläimet syömään toisiaan, mutta myös syömään ihmisiä. Eli väite kuuluu loppuun saakka ajateltuna: Kuolema ei tullutkaan synnin takia, vaan jos ihminen oli varomaton leijonan tai jonkun muun eläimen kuten dinosauruksen kanssa? Näin ei Raamattu meille kerro, eikä myöskään anna mitään syytä olettaa, että eläimet olisivat syöneet toisiaan ennen syntiinlankeemusta.
  
  Tässä meillä on jälleen eräs teistisen evoluution hedelmä. Hyvän Jumalan olemus muuttuu varsin radikaalisti jos ajatellaan Hänen alunperäisen luomistyön sisältäneen väkivaltaa, pelkoa, taistelua, kipua ja lopulta kuolemaa. Vaikkakin ajateltaisiin eläinten osalta. Tuntevia olentoja ovat nimittäin nekin.
  
  On myös eräs Raamatun jae, joka kumoaa Eero Junkkaalan väitteen kokonaan: "Ja kaikille metsäeläimille ja kaikille taivaan linnuille ja kaikille, jotka maassa matelevat ja joissa on elävä henki, minä annan kaikkinaiset viheriät ruohot ravinnoksi". Ja tapahtui niin." (1.Moos.1:30) Junkkaalan Raamatusta tämä jae puuttuu ja se puuttuu siksi, että se jo yksinään tuhoaa koko teistisen evoluution ajatuksen ja evoluutionkin samantien.
  
• s.36 Luomiskertomus ei viittaa sanallakaan siihen, että luomakunnassa olisi tapahtunut samanaikaisesti jokin olennainen muutos (syntiinlankeemuksen yhteydessä)".
  Huomio: Mitäs tämä sitten on: "18 orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä."? (1.Moos.3:18) Kyllä vaan luomakunta kirottiin tietyltä osin ja tapahtuneita muutoksia luomakunnassa voimme vain arvella. On myös mahdollista etteivät eläimetkään kuolleet ja eivät varsinkaan syöneet toisiaan ennen ihmisen lankeamista. Kuolema tuli syntiinlankeemuksen kautta. Paratiisista tuli nykyinen väkivaltainen maa. Voidaan vain kuvitella miten valtavat muutokset tapahtuivat siinä hetkessä. 

Yhteenveto: 
Junkkaalan kirjan läpikäynnistä ei näytä tulevan kokonaisuudessaan mitään osaltani. Se vie liikaa aikaa. Tämä analyysi kohdistui kirjan ykköslukuun luomiseen ja senkin kommentointi vie jo liikaa aikaa. Ehkä kirjoitan kolmannen osan jossain vaiheessa, jossa esitellään lisää Junkkaalan esittäviä paikkansapitämättömiä tai todentamattomia väitteitä (maailman ikä, DNA, jne).

Kaiken kaikkiaan tulee kuva, jossa pyritään sovittamaan Raamatun teksti nykyaikaiseen tieteelliseen maailmankuvaan eikä lukemaan Raamattua niin, että jospa Jumalalla olisi meille jotakin puhuttavaa. Hänhän oli se ainoa, joka oli paikalla kun maailma luotiin ja Hänen suunnitelmastansa on kysymys. Miksei kysyttäisi Häneltä, eikä pyrittäisi kääntämään Jumalan sanaa ihmisen omiin ajatuksiin?

Testinen evoluutio johtaa hurjaan määrään ongelmallista Raamatun tutkimista ja ennakkoasenteeseen Jumalan sanaa kohtaan. Oppi, joka siitä poikii antaa väärän kuvan Jumalasta ja on monin osin mielestäni selvästi vaarallista harha oppia. Siksi itse kysymys on varsin tärkeä.

Rehellisen Raamatun lukijan kannattaa mieluummin ottaa itse Raamattu käteen ja rukoilla, että Jumala avaa sen sanan. Silloin ei tarvitse lähteä monimutkaisiin ajatusmalleihin siitä, että kaikki ei nyt ihan noin tapahtunutkaan, vaan ehkäpä ne tapahtuivat tällä tavoin. Silloin ei tarvitse kysyä: "Onko Jumala todella sanonut?", vaan tietää mitä Jumala on sanonut. Olet silloin paljon varmemmalla pohjalla kuin ihmistutkijoihin pitäytymällä. Jeesus ei aikansa oppineille antanut paljon arvoa, koska he eivät opettaneet kirjoituksia oikein. Inhimillinen oppineisuus itsessään ei siis ole mitta Raamatun edessä. Mitta on se, että olet avoin Jumalalle, kyselet Häneltä itseltään ja silloin "etsivä löytää".